VIIDES JA VIIMEINEN KUVAUSPÄIVÄ

Kukaan ei kieltäytynyt, kun Topi laittoi aamiaisen jälkeen viskipullon kiertämään.

– Rohkaisuryypyt, nyt on teatteriesitysten aika, hän sanoi ja asettui mukavasti nojatuoliin. – Armi ja Janne, olkaa hyvät. En voi pakottaa sinua Kimmo, jos et halua esiintyä.

– Nämä kaksi juoppoa eivät tarvitse minua, Kimmo murahti. Hän oli pettynyt, kun kukaan muu kuin Tanja ei ollut arvostanut herkullista sienimunakasta.

Kaikki taputtivat, kun Armi ja Janne astuivat keskilattialle. Armilla oli vaaleanpunainen puuhka, järkyttävän lyhyt mekko, korkokengät ja vaalea peruukki. Tanja ihmetteli, mistä hän oli ne löytänyt. Jannella oli kitara olalla, musta lierihattu ja kimaltava liivi. Se oli niin tiukka, että Tanja arveli sen olevan peräisin Armin matkalaukusta.

Riemu yltyi, kun Janne kuulutti heidän esittävän kappaleen Tahdon olla sulle hellä. Armin laulu ei osunut nuotilleen, mutta tunnelma oli tärkein. Janne yhtyi esitykseen sellaisella intensiteetillä, että Patrik oli kateellinen.

– Kiitos esityksestä, se ei muita sanoja kaivannut, Topi taputti käsiä. – Panetteko Krisse ja Patrik paremmaksi?

– Yritystä on. Krisse on ylhäisörouva, joka lepäilee sattuneesta syystä divaanilla. Minä olen hovimestari, joka tyydytän kaikki hänen tarpeensa, Patrik esittäytyi.

Hän sai katsojien hymyt huulille tarjoillessaan Krisselle aluksi teetä ja leivoksia. Tanja tunnisti ne perunanpuolikkaiksi. Seuraavaksi vuorossa oli kristallipikari, johon Patrik kaatoi suurieleisesti kuplajuomaa.

– Samppanja ja sinä olette suosikkejani, Krisse kujersi ja kietoi kädet Patrikin kaulaan. Kohtaus päättyi tuliseen suudelmaan.

– Siitä ei tunnetta puuttunut, Topi nauroi. – Molemmat esitykset olivat hyviä, mutta odotin enemmän henkilökohtaisuutta.

– Mehän paljastimme todelliset tunteemme, Patrik virnisti, mutta katsoi Armia.

– Hyvä, tämä oli tässä. Meillä on viimeinen kuvauspäivä ja samalla juhlapäivä, sillä illan ohjelmassa on karonkka. Kimmo on luvannut taikoa herkkuillallisen ja sauna on kuumana. Puramme huomenna leirin. Tilataksi tulee hakemaan teidät kymmeneltä. Me jäämme siivoamaan ja palaamme iltapäivällä Pasilaan, Topi kertoi.

– Puhuit jotain yhteenvedosta. Onko kohta sen aika? Kimmo kysyi.

– Kyllä vain, mutta nautitaan sitä ennen lupaamasi kevytlounas. Mitä on tarjolla?

– Haaste on ollut melkoinen. Toivottavasti tomaattikeitto maistuu. Kokkasin sen suoraan purkista. Lisukkeina on vain paahtoleipää.

– Menettelee, odotamme illalliselta enemmän, Topi tyytyi sanomaan.

Kimmo virnisti katsellessaan, miten pettyneitä osanottajat olivat. Sitä saa mitä tilaa, hän ajatteli happamasti.

***

– Toivon, että kerrotte vapaasti kuvausviikon tunnelmista tai luette muistiinpanojanne ääneen, Topi aloitti, kun kaikki olivat kokoontuneet sohvaryhmään.

Petri oli pystyttänyt kameran jalustalle ja virittänyt monitorin sivupöydälle.

– Emmekö saa ollenkaan juotavaa? Krisse kysyi muka kauhuissaan.

– Tipuli, hakisitko viinipullon. Säästetään väkevät illaksi, Topi kehotti.

– Kyllä pomo, Tipuli hakee, Tanja vastasi.

– Kuka haluaa aloittaa? Topi kysyi, kun halukkaat olivat saaneet lasit eteensä.

– Minä voin, Armi yllätti. – Viikon hauskin elämys oli yhteistyö Jannen kanssa. Nautin esityksestämme, vaikka en mikään laulaja olekaan.

– Eläydyit täysillä, minullakin oli mukavaa, Janne kiitteli. – Olen seurannut sivusta sinun ja Patrikin silmäpeliä. Oletko ihastunut?

Armi katsoi Janneen järkyttyneenä.

– Se on meidän asiamme, eikä kuulu sinulle eikä kenellekään muullekaan. Ei ainakaan Krisselle.

– Arvasin, että teillä on jotain, Krisse innostui.

– Hetkinen, eihän ollut tarkoitus mennä henkilökohtaisuuksiin, vai oliko? Patrik sihahti. – Olen sitä paitsi huomannut, että dokaat koko ajan salaa. Miten ylipäänsä pystyt hoitamaan työsi?

– Mitä se sinulle kuuluu? Janne sanoi vihaisena. Hän oli kuvitellut naivisti, ettei kukaan huomaisi mitään. – Oletko itse muka parempi. Vedät rauhoittavia viinan kanssa. Ihme, että olet ylipäänsä järjissäsi.

Topi kuunteli tyytyväisenä, että viimeisenä päivänä tunteet tulivat pintaan. Draaman ainekset olivat jo nyt kasassa.

– Entä sinä Krisse, olet ollut hiljainen?

– Toimenkuvaani kuuluu tarkkailu. Vainuan nyt ensimmäisen kerran, että ilmassa on vahvoja tunteita.

– Sinäkin olet ilmiselvästi ihastunut Patrikiin, Armi heitti myrkyllisen katseen Krissen suuntaan.

– Älä hermostu kultaseni. Vietimme vain yhden kuuman yön yhdessä.

Armi puhkesi itkuun.

– Arvasin sen. Senkin narttu, teit sen vain minun kiusakseni.

– Etkö tiedä, että siihen tarvitaan kaksi, vai mitä Patrik?

Patrik oli kalmankalpea ja pakeni paikalta.

– Meni ottamaan nappeja, Janne paljasti.

– Tämähän menee rajuksi, Kimmo hämmästeli.

– Älä ole olevinasi parempi muita, vaikka et ryyppääkään. Olet ilmeisesti juonut elämäsi aikana enemmän kuin kukaan meistä.

– En olisi Topista niinkään varma, Kimmo vastasi.

Topi hätkähti. Ei dokumentissa voisi paljastaa hänen riippuvuuttaan.

– Jättäkää minut keskustelun ulkopuolelle, hän sanoi varoittavasti.

– Armi, et sinäkään taida olla niin puhtoinen kuin uskottelet. Tunnusta pois, että olet hypännyt sänkyyn yhden, jos toisenkin tuomarin kanssa, Krisse sanoi häijysti.

– Olette ilkeitä, en suostu osallistumaan enää tähän panetteluun, Armi sanoi ja lähti korot kopisten.

– No niin, meitä on enää kolme jäljellä, Kimmo totesi. – Kertokaa nyt loputkin kauheudet, niin päästään vapaalle.

– Kerro itse, vaikka olet ollut huippukokki, mikä tilanne on nyt? Krisse kysyi.

– Huono, tv-keikat loppuivat kuin seinään, kun nuoremmat astuivat kuvioihin. Osallistuminen tähän projektiin on itse asiassa surkea veto korjata maineeni. Toivottavasti Petri on kuvannut yritykseni loihtia herkkuja lähes tyhjästä.

– Olet todellakin tehnyt hyvää työtä, Topi kiitteli.

– Krisse, ei sinullakaan taida mennä kovin hyvin, Kimmo jatkoi.

– Olen uupunut, kilpailu lehtialalla vie voimat. Pitäisi olla jatkuvasti uusia ideoita. Kuvittelin, että saan hiljaisuudesta voimaa, mutta en ole vakuuttunut. Entä Janne, et sinäkään taida olla vahvoilla?

– No en, suosio on romahtanut. Olen jo liian vanha ja väsynyt kilpailemaan, Janne sanoi vaisusti.

– Kiitos, että olette avautuneet. Arvostan rehellisyyttänne, Topi sanoi ja ilmoitti menevänsä lämmittämään saunaa.

– Tuletko Tanja kanssani keittiövuoroon? Se taitaa olla lähes viimeinen, Kimmo pyysi.

– Tulen tietysti, menkää te muut hetkeksi vetäytymään. Kutsun juhlaillalliselle, kun olemme valmiit, Tanja sanoi ja seurasi Kimmoa kevein askelin.

Tuntui hyvältä, että kuvaukset olivat melkein ohi. Petri oli luvannut taltioida viimeisen illan tunnelmia, mutta Tanja arveli ehtivänsä koodata otokset Pasilassa.

***

– Riittää, että katat pöydän. Lohi on graavattu, kermaperunat uunissa ja kasvikset hautumassa, Kimmo sanoi tyytyväisenä.

Häntä kadutti karu lounaskeitto. Toivottavasti maukas illallinen korvaisi sen. Topi kaatoi halukkaille snapsit, kun Kimmo toi vadit pöytään.

– Pidit lupauksesi, ruoka on gourmet tasoa, Topi kohotti maljan.

Patrikin silmät harottivat, kun hän ryyppäsi snapsin kerralla. Armi näytti itkettyneeltä, Krisse voitonriemuiselta.

– Haluavatko arvon naiset saunaan tänä iltana? Topi kysyi, kun vadit olivat tyhjät ja pullollinen punaviiniä nautittu. – Jos ette, me pojat menemme.

Patrik ja Janne seurasivat Topia. Kimmo jäi auttamaan Tanjaa astioiden korjaamisessa.

– Menen lepäämään takan ääreen, Krisse sanoi, eikä tehnyt elettäkään viedäkseen edes oman lautasensa keittiöön.

– Diiva mikä diiva, Tanja puuskahti. – Näytelmä kuvasi hienosti hänen rappiotaan.

***

Kun miehiä ei ruvennut kuulumaan, Tanja pyysi Kimmoa käymään katsomassa, ettei kukaan ollut pyörtynyt löylyyn.

– Laulaa hoilottavat pukuhuoneessa pyyhkeet ympärillä. Patrik on riehaantunut ja syyttää kovaäänisesti Topia kunnianloukkauksesta, Kimmo kertoi huvittuneena.

– Pelkään, että siinä on leikki kaukana. Entä Janne?

– Täysin muissa maailmoissa. On juonut yksin lähes koko viskipullon ja pari saunakaljaa sen lisäksi tyhjistä tölkeistä päätellen.

– Kamalaa, toivottavasti saamme heidät aamulla kunnialla taksiin, Tanja sanoi aavistellen pahaa.

Hän ei kuitenkaan arvannut, että tilanne riistäytyisi käsistä. Patrik sai paniikkikohtauksen ja huusi, että hänen piti päästä heti lähtemään.

– Anna kännykkäni ja kuvausauton avaimet, en kestä enää, hän kiljui.

– Auton avaimet ovat Petrillä ja puhelimesi saat vasta aamulla, Topi ilmoitti kylmästi.

– Jumalauta, olet sadisti. Kaapin avaimet tänne ja heti.

Topi otti avaimen naulassa riippuvien housujensa taskusta ja heitti sen mielenosoituksellisesti saunan tulipesään. Avain vääntyi kuumassa liekissä käyttökelvottomaksi.

Patrik hurjistui ja löi Topia nyrkillä. Mies tuupertui penkille Jannen viereen. Tämä nojasi silmät kiinni seinään, eikä reagoinut mitenkään.

Patrik ryntäsi ulos paljain jaloin vain saunapyyhe verhonaan. Petri avasi huoneensa oven hämmästyneenä. Hän oli vienyt kameran lataukseen ja valmistautui lähtemään löylyihin.

– Autonavaimet tänne ja heti, Patrik vaati.

– Älä unta näe, et ole ajokunnossa, Petri vastasi rauhallisesti ja laittoi pöydällä olevat avaimet taskuunsa.

Nyrkinisku tuli odottamatta. Petri kaatui ja löi päänsä sängyn laitaan. Hän menetti tajuntansa eikä ollut näkemässä, kun Patrik otti avaimet, ryntäsi ulos ja kaasutti yön selkään.

Tanja oli kuullut metelin ja meni Kimmon kanssa katsomaan, mitä oli tekeillä. Hän kauhistui nähdessään Petrin lattialla. Päästä oli tullut runsaasti verta ja mies oli tajuton.

– Nyt tarvitaan kiireesti apua, Tanja huudahti ja riuhtaisi saunan pukuhuoneen auki. Hän kauhistui nähdessään tajuttomat miehet.

– Kimmo, mitä teemme. Näistä idiooteista ei ole apua. Kuulin auton äänen. Ilmeisesti Patrik on paennut ja Petri tarvitsee kiireapua.

Armi ja Krisse tulivat katsomaan kauhuissaan tappelun jälkiä.

– Meillä ei ole puhelinta, ei autoa eikä nettiyhteyttä, mitä ihmettä voimme tehdä?

– Odottakaa, tarkistakaa, että Topin huoneen ovi on lukitsematta. Auttakaa minua löytämään hänen puhelimensa. Olen varma, että se on siellä.

Puhelin löytyi yöpöydän laatikosta, mutta Tanjalla ei ollut tietoa pin-koodista.

– Hätänumeroon voi soittaa ilman sitä, Krisse tiesi.

***

Seuraava tunti oli piinaava. Kun ambulanssi lopulta kaarsi pihaan, Tanja purskahti helpotuksesta itkuun.

– Täällä on ollut kunnon bileet, toinen nuorista ensihoitajista totesi katsellessaan jälkiä. – Nuoren miehen tila on vakaa. Haava ei onneksi ole syvä, vaikka verta onkin tullut paljon. Viemme hänet ensiapuun tikattavaksi. Nämä muut herrat selviävät aamuun mennessä. Veikkaan, että krapula on mahtava, hoitaja sanoi ja nosti kaverinsa kanssa Petrin paareille.

***

Ennustus osui oikeaan. Topi tärisi kuin horkassa, eikä Jannen tila ollut yhtään sen parempi. Kimmo oli kerrankin tyytyväinen, ettei ollut samassa jamassa.

Kun tilataksi saapui, esiintyjät sanoivat vaisut hyvästit ja lähtivät ilman kännyköitään. Topi ei muistanut hävittäneensä kaapin avaimen, mutta lupasi hoitaa asian ensi tilassa.

– Olipa keikka, Tanja tuumi valvotun yön jälkeen.

– Olemme kahdestaan, Petri toipuu, Topi sanoi ja kertoi soittaneensa sairaalaan. – Siivotaan pikaisesti ja tilaan sen jälkeen meille taksin, niin pääsemme taas sivistyksen pariin.

Tanja halasi häntä ujostelematta ja sanoi, että ohjelmasta tulisi jymymenestys.

***

MYÖHEMMIN

Tanjan arvio osui oikeaan. Topi kutsui esiintyjät ja lehdistön edustajat Pasilaan ennakkokatseluun, kun dokumentti valmistui.

Iltapäivälehtien otsikot kirkuivat. Julkkikset ilmiriidassa keskenään todentuntuisessa tv-dokumentissa. Viikon piina päättyi rajuun tappeluun.

– Topi ja Tanja, olette mahtavia. Katsojaluvut kohosivat ennätyslukemiin. Esiintyjät eivät ole valittaneet. Päinvastoin, olen kuullut, että he ovat saaneet uusia työtarjouksia ja ovat jatkuvasti lehtien palstoilla. MeSinkut lehden toimittaja Krisse on ylennetty päätoimittajaksi. Armi ja Patrik ovat menneet kihloihin. Kimmo on saanut esiintymissopimuksen suosittuun tv:n kokkikisaan ja Janne soittaa taustabändissä. Huhutaan, että he ovat muuttaneet yhteen.

– Kuka sanoo, ettei televisio-ohjelmilla on vaikutusta, Tanja hymähti.

– Siitä tuli mieleen, haluatko osallistua seurantaohjelman kuvauksiin? Aila kysyi Tanjalta.

– En todellakaan. Pidän huolta Petristä, joka on vielä sairauslomalla. Ehkä sen jälkeen.

Tanja tapasi muutaman päivää myöhemmin Krissen läheisessä kahvilassa.

– Kiitos tyttöseni, kun autoit minua takavarikoimaan muistikirjat osanottajien huoneista. Sain arvokasta sisäpiirin tietoa pitkäksi aikaa, Krisse hymyili ja halasi Tanjaa.